Nyt olen vain minä

joulukarhu

Joulu meni mulla tänä vuonna ohi herättämättä sen kummempia tunteita. Ei lahjapaljoutta, ei jouluvaloja tai -koristeita. Uudenvuoden kanssa kävi vähän samalla tavalla. Se oli päivä muiden joukossa. Päivä, jolta odotin jälleen liikoja.

Olen psykiatrin luona saanut moneen kertaan todeta, että mulla on ollut vaikeaa jo pitkään. Useamman vuoden. Tai oikeastaan koko mun elämäni ajan, mutta vasta viimeisen vuoden aikana olen myöntänyt sen itselleni. Olen uskonut vain olevani erilainen tai vääränlainen, liian herkkä ja liikaa ajatteleva. Edelleen saatan tuntea, että minussa on vikaa, mutta nykyään tiedän sen olevan väärin.

Olen viimeisen vuoden aikana oppinut, että olen fiksu sekä vahva ihminen. En vain vielä osaa tuntea niin. Mulle on paljastunut, että minä en ole tehnyt mitään väärää, olen hyvä tällaisena kuin olen ja musta voi tulla ihan mitä ikinä haluan. En vain vielä osaa tuntea niin.

Suurin osa mun tunteista on täysin ristiriidassa järjen ja tiedon kanssa. Tiedän varmaksi sen, että en ole maailman noloin, rumin, läskein, ärsyttävin ja tyhmin ihminen. Mutta se ei olekaan niin yksinkertaista. Tunteet kertovat nimittäin aivan toisin. Ne valehtelevat.

Viime vuoden aikana kaikki muuttui paremmaksi. Pääsin eroon kivestä, joka vielä pohjallakin yritti vetää mua mukanaan syvemmälle.

Tunteeni osaavat myös kertoa totuuden, mutta silloin järkeni ei aina pysty uskomaan sitä. Tämä on todettu liian monta kertaa. Liian monta kertaa mulla on ollut paha olla, mutta olen sulkenut sen pois. En ole pystynyt ajattelemaan järjellä. En ole pystynyt lähtemään.

Tämän vuoden suurin haaste on oppia tietämään milloin tunteet puhuvat totta ja milloin ne valehtelevat.

Uuden vuoden aattona odotin jälleen liikoja. Kuvittelin, että vuoden vaihtuessa kaikki menneen vuoden ahdistukset jäisivät sinne ja saisin aloittaa uuden vuoden puhtaalta pöydältä, että kaikki muuttuisi paremmaksi. Tiesin kyllä, että niin ei tulisi tapahtumaan. Niin ei ole koskaan tapahtunut.

Viime vuoden aikana kaikki muuttui paremmaksi. Pääsin eroon kivestä, joka vielä pohjallakin yritti vetää mua mukanaan syvemmälle.

Matka parhaaseen on vielä pitkä, mutta mahdollinen. Nyt olen vain minä, enkä aio satuttaa itseäni enää.

Joulu meni tänä vuonna ohi herättämättä sen kummempia tunteita. Oli yksi joulukoriste ja joulukaupasta ostettu kukkakimppu. Molemmat ovat edelleen paikoillaan, vaikka ollaan jo pitkällä tammikuussa. Niin ne saavat ollakin, koska minä haluan niin.

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Ihana oli huomata että täällä on tapahtunut jotakin, säännöllisesti olen käynyt tätä kurkkimassa! 🙂 Toivottavasti saat asiat järjestykseen ja löydät todellisen minäsi ja uskallat pitää siitä! Paljon kaikkea ihanaa ja rakkautta alkaneeseen vuoteesi kaikesta huolimatta, koskaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan! <3

    • Aivan ihana kuulla, että käyt täällä säännöllisesti kurkkimassa! Nyt toivottavasti saan kasattua itseni ja kirjoiteltua tänne taas hieman useammin.

      Kaikkea ihanaa myös sinun alkaneeseen vuoteesi <3

      Kiitos tuhannesti!