Kohti parempaa

cosin_vaatteet

Vihdoin ja viimein keskittymiskykyni alkaa olla aika normaali. Tämä on siis ollut syynä pitkään hiljisuuteeni.

Masennuslääkitystäni jouduttiin muuttamaan, sillä se sai painoni nousemaan reipasta tahtia, vaikka tein kaikkeni estääkseni sen. Kokeilin muutamaa lääkettä ja lääkeyhdistelmää, toiset toivat mukanaan keskittymiskyvyn heikkenemisen ja toiset saivat aikaan hurjat painajaiset. Nyt olo on alkanut tasoittumaan.

Muutaman viikon painajaisputki oli kuitenkin pientä huimaan painon nousuun verrattuna. Painajaiset olivat vain öisin elämässäni, mutta liikakilot olivat ja ovat edelleen mukanani joka ikinen hetki.

Koen olevani niin sinut tämän suuremman kehoni kanssa, kun vain voin olla. Hyväksyn ja ymmärrän, että näin on nyt käynyt, mutta silti  minulla on pakottava tarve saada painoni putoamaan mahdollisimman nopeasti.

Suuriin liikuntamääriin mulla ei ole vielä voimia, mutta ruokavalioon olen kiinnittänyt erityisen paljon huomiota. Vielä kun muistaisi sen veden juonnin.

Tiedän, että painon pudottaminen ei todellakaan ole nopeaa puuhaa. Ainakaan, jos haluaa painon oikeasti pysyvän poissa. Joudun siis elämään isompana ihmisenä varmasti vielä hyvän tovin. Se ei ole lainkaan helppoa, sillä tunnen suurimman osan ajasta olevani itseni tiellä. Vaatteeni jäivät pieniksi ja pahimmalla hetkellä kengätkin puristivat.

Nyt olen saanut hankittua itselleni uusia vaatteita, joiden myötä elämä kirkastui pikkuisen. Kuvassa on uudet lempivaatteeni; Cosin neuleet ja H&M:n puuvillakauluspaidat. Vaatekaapin uusimisen lisäksi mulle on syntynyt paljon muitakin visioita, joiden avulla pystyisin varmasti nauttimaan enemmän elämästäni ylipainosta huolimatta.

Nyt kun keskittymiskyky on normalisoitunut ja aloittekyky on parantunut, haluan yritän jälleen kirjoitella tänne blogiin enemmän. Haluan kirjoittaa noista äsken mainitsemistani visioista. Haluan kirjoittaa iloista ja suruista. Haluan kirjottaa mun elämästä.

Eli luvassa olisi pieniä ja suuria asioita, joiden avulla yritän mennä kohti parempaa elämää.

 

Ei ole pakko, jos ei halua

pyora-suomenlinnassa

On ihan okei, jos ei aina saa aikaiseksi. On myös ihan okei sanoa itselleen, että älä tee tänään mitään, minkä voit tehdä huomennakin. Näin saa asioita siirrettyä helposti eteenpäin ilman suuria syyllisyyden tunteita.

Kenelläkään ei ole lupaa vaatia multa mitään, mitä en itse halua tehdä, antaa tai sanoa. Ei ole pakko suostua, jos tuntuu pahalta. Aina ei tarvitse ajatella muita. Aina saa sanoa ei. Jos olisin jaksanut ymmärtää nämä asiat aiemmin, olisin pystynyt etenemään aivan toisella tavalla. Mulle ei vain koskaan annettu mahdollisuutta.

Annan itselleni mahdollisuuden kulkea juuri sinne, minne itse haluan.

Onneksi olen jaksanut ymmärtää, että jossittelu ja katkeruus ei kannata. Asioiden ja tapahtuneiden hyväksyminen kannattaa, silloin uudet askeleet tuntuvat kevyemmiltä. Tietenkin saa olla surullinen. Saa vihata ja surra. Pitää vain muistaa, että ilolle ja onnellekin on lupa antaa tilaa. Turha niitä on kätkeä ja unohtua itsesääliin. Tämänkin oivaltaminen helpottaa kummasti elämää.

Enää kukaan ei vaadi multa mitään, mitä en itse halua tehdä, antaa tai sanoa. Enää en suostu, jos tuntuu pahalta. Annan itselleni mahdollisuuden kulkea juuri sinne, minne itse haluan. Siitä mahdollisuudesta haluan pitää kiinni.

Pitää muistaa, että ilolle ja onnelle on annettava myös aikaa. Ne ovat varmasti ehjiä ja suuria, vaikka tällä hetkellä ne vain kurkkivat piiloistaan.

On oikeesti ihan okei, antaa itelleen aikaa. On ihan okei, jos ei vaan tahdo.

 

Kauneutta ympärilleni

uusia-juttuja

Nykyään omistan useamman washiteipin, minulta löytyy tarra-arkkeja ja metsästän netistä kauniita muistilappuja. Kirjoitan satunnaisiin instagramkuviini #planneraddict #plannerlove #weeklyspread. Olen mitä ilmeisimmin hurahtanut kalenterini koristeluun.

Miellän tosin kalenterin koristelun vähän lievänä ja huvittavana ilmaisuna. Itse koen olevani hurahtanut elämäni kaunistamiseen jälleen yhdellä uudella tavalla. Kauneuden luomiseen ympärilleni.

Tällaiset ovat niitä elämän pieniä asioita, joiden avulla mä jaksan ja olen jaksanut.

Pienistä arkisista asioista tulee merkittäviä, kun ne kirjoittaa ylös silmää miellyttävälle muistilapulle. Imuroinnin tai pyykinpesun kynnys madaltuu huomattavasti, kun kannustaa itseään washiteipin voimin. Uskomatonta, mutta totta.

Omaan kalenteriin saa kirjoittaa mitä ikinä itse haluaa. Sen saa koristella juuri niillä tarroilla ja teipeillä, jotka saavat sormet syyhyämään koristelun innosta.

Kauniin kalenterin ja kauniiden kalenteritarvikkeiden avulla huonokin päivä voi olla kaunis.

Mustien nahkakansieni välistä löytyy viikko- ja kuukausikatsauksien lisäksi jos jonkinlaista muutakin elämän parantajaa. Unelmalista, 500 syytä parantua,  päiväkirja. Enkä voi sanoin kuvailla, miten nautin tuon kuvassa näkyvän, kauniin narukiinnitteisen folderin avaamisesta. Ja tuo messinkinen, myös kirjanmerkkinä toimiva viivain.. Tällaiset ovat niitä elämän pieniä asioita, joiden avulla mä jaksan ja olen jaksanut.

Ajatus siitä, että kauneus ei katoa maailmasta, vaikka se katoaisi hetkellisesti minusta.