Tiirikkalassa

Olen saanut jostain ihan uusia voimia. Olen tehnyt pitkiä kävelyitä ja kerännyt pokemonien lisäksi uskomattoman määrän askeleita puhelimeni askelmittariin. Olen pystynyt pitämään ahmimisen jokseenkin kurissa. Olen uskaltanut nähdä ystäviä. Paniikki- ja ahdistuskohtauksetkin ovat tajunneet pysyä loitolla.

Olen ajatellut, että en osaa, en pysty,
enkä voi.

Viime sunnuntaina olin Turun suunnilla liikenteessä ja tapasin ystäväni. Viime näkemästämme oli kulunut yllättäen yli kolme vuotta. Kaikki tuntui silti olevan ennallaan. Se tuntui uskomattoman helpottavalta.

Olen ollut sulkeutuneena pitkän aikaa kuoreni sisään, eikä minusta ole ollut pitäämään yhteyttä. Olen ajatellut, että en osaa, en pysty, enkä voi.

Mutta mä pystyin ja osasin. Mulla oli lupa nauttia lasillinen viiniä vanhan ystävän seurassa. Mulla oli lupa nauttia vanhan ystävän seurasta. Sain nauttia hetkestä, keskustelemisesta ja tunnelmasta. Kukaan ei vienyt sitä multa pois. Kukaan ei halunnut viedä sitä multa pois.

Oli ihana kuulla ystävän voivan hyvin. Oli hauska kuulla juttuja tutuista ihmisistä. Juttua riitti vanhaan tapaan, tunnelma oli aivan yhtä rento ja mukava kuin aina ennenkin.

Uskomattoman kaunis, tyylikäs ja puoleensa vetävä paikka!

Tunnelmaa loi myös aivan ihana tapaamispaikkamme, Tiirikkala. Anniskelukahvila vanhoissa Artekin tiloissa. Uskomattoman kaunis, tyylikäs ja puoleensa vetävä paikka!

Olin kuullut Tiirikkalasta kehuja ja nähnyt siitä houkuttelevia kuvia. Paikka kuulosti ja näytti niin upealta, että en empinyt hetkeäkään ehdottaa sitä tapaamispaikaksemme.

Pelkoni edestä löytyvää kohtaan vähenee päivä päivältä.

Ja upeahan se oli! Syvä huokaus sisään astuessa, niin kaunista siellä oli. Uutta ja vanhaa sopivasti sekaisin. Mukava palvelu, fiilis ja hintataso. En voi kai muuta kuin suositella!

Jostain on siis tupsahdellut iloisia asioita munkin elämään. Ystävät, kahvilat ja parempi olo.

Vielä on matkaa paljon edessä, mutta hyvää vauhtia etenen kohti päämäärää. Pelkoni edestä löytyvää kohtaan vähenee päivä päivältä. Siellä ei voi olla enää vain pahuutta.

Nykyään minulla on nimittäin lupa päättää.

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *